PARINVAIHTOA ETELÄ-AFRIKKALAISITTAIN…

Tammikuussa 2010 kuusi seniori-ikäistä golfaavaa pariskuntaa tuli – sattuman kauppaa laitetuiksi kahdeksi viikoksi tutustumaan toisiinsa silloisen Sun Golfin järjestämällä Etelä-Afrikan golf – kiertomatkalla. Sinänsä asiassa ei ole mitään erityistä; tunnen ja tiedän monia nevaslaisia, jotka ovat tehneet samanlaisen matkan. Erityistä – ainakin minusta – asiassa on se, että tuolloinen yhteinen kokemus jollakin kummallisella tavalla liitti eri puolita Suomea ja erilaisilla elämänkokemuksilla varustetut pariskunnat yhteen. Nimittäin, olemme tuon reissun jälkeen tehneet vuosittain yhteisiä golfmatkoja niin kotimaan kuin ulkomaisiinkin golfkohteisiin. Vaikka emme näiden matkojen ulkopuolella ole juuri tekemisissä keskenämme ryhmänä, tapaamisia odotetaan. Tähän saakka niitä on ollut keskimäärin kaksi kertaa vuodessa. Pisin yhteinen omatoimimatka on viimevuotinen pariviikkoinen Floridan matka. Ulkomaan matkoille jokainen pariskunta ei aina ole voinut osallistua, koska jotkut ovat vielä työelämässä. Kuitenkin pyrimme suunnittelemaan ajoissa niin, että kaikki voisivat tulla mukaan. Positiivisen kummallista meistä kaikista on se, että näitä yhteisiä matkoja; toki joskus myös koettelemuksia kaivataan ja tarvitaan. Kuvaannollisesti kutsumme itseäme etelä-afrikkalaisiksi. Sopii hyvin ryhmälle, jonka yhteinen tunnetila kokoontuessamme golfin merkeissä viipyilee vielä Etelä-Afrikan maisemissa Kapkaupungin ja Garden Routin varrella. Ilmankos pelkkä golf ei meille riitä. Ei lähimainkaan. Nytkin tämän tarinan sielu on Toscana kaikkien rakastamine maisemineen, kulttuurielämyksineen ja… ruokineen, viineineen…

UNA POGGIO DEI MEDICI, SCARPERIA E SAN PIERO, TOSCANA

Una Poggio Dei Medici Golf Club, 1. tee

Maailma on täynnä upeita golfkohteita. Italian fanittajana minun mieleeni tulee kuitenkin ensimmäisenä Italia vaikkapa Espanjan sijaan, kun mietimme kotona yhteisiä matkoja jonnekin Eurooppaan. Anteeksi nyt, jos joku blogin lukijoista ehkä luulee, että ylenkatson espanjalaisia kohteita, niin hän erehtyy – ainakin pikkuisen; sydän on siellä, missä sydän on, vai mitä…

Me etelä-afrikkalaiset sovimme jo viime syyskesän tapaamisessamme Nordcenterissä, että tulevan alkukevään matka suuntautuisi Toscanaan. Jostakin syystä allekirjoittaneelle nakitettiin matkan järjestelyt. Aikaisin liikkeellä takaa varmimmin toivomusten mukaisen lopputuloksen. Niinpä jo hyvissä ajoin lokakuussa matkan järjestelyt olivat siinä pisteessä, että yhtä pariskuntaa lukuunottamatta kaikki muut olivat kyenneet varmistamaan ajankohdan ja olivat sitoutuneet osallistumaan matkaan. Jo lokakuun loppupuolella kohde oli päätetty, lennot varmistettu, tiiajat buukattu, huoneet varattu; siis matka paketissa…?  No, ei aivan. Ihan yksinäni en olisi ilman orastavaa katastrofia järjestelyistä selvinnyt. Netin kautta on liiankin helppo tilata lentoja ja majoituksia. Niin olin alustavasti itsekin tehnyt. Päätin kuitenkin – ainoastaan pieniä yksityiskohtia varten –  turvautua kokeneeseen matkanjärjestäjään, joka oli aikaisemminkin palvellut meitä erinomaisesti, AK-Matkoihin. Onneksi! Osoittautui nimittäin niin, että sujuvimmalla reitillä Helsingistä Firenzeen, joka kulkee Frankfurtin kautta, ei lennolla Frankfurt – Firenze aina oteta golfbägeja mukaan koneeseen, näin esimerkiksi lauantaisin. Tämä ei nettivarauksista selvinnyt. Arvaatte varmaan, että olin alustavasti buukkaamassa meille netin kautta lennot ja majoituksen tiiaikoineen juuri lauantaista lauantaihin; no huh huh, mikä katastrofi oli tulemaisillaan! Onneksi näin ei tapahtunut. Matkajärjestelyt lentoineen, hotellikuljetuksineen, majoituksineen, tiiaikoineen. Kaikki sujui esimerkillisen hyvin. Jopa sunnuntai-aamun paluukuljetus hotellista lentokentälle kello 04.00. Huomatkaa, että kohteemme on sentään Italiassa!

ENTÄ KENTTÄ SITTEN…

Näkymä hotellilta kentälle, taustalla Scarperian kylä

Ryhmämme majoitustilat hotellialueella, ihan kentän tuntumassa.

Una Poggio Dei Medici osoittautui juuri sellaiseksi, mitä olin etukäteen kuvitellut. Päärakennus keskiajalta – muuten Unescon suojelukohde – ja majoitustilat laadukkaasti ympäristöön suunniteltuina. Majoitustiloistamme matkaa ykköstiille ruhtinaalliset 30 metriä. Kenttä oli suunniteltu upeasti polveilevaan toscanalais-maisemaan tyylillä. Tosin se oli klubipelaajille aika vaikea. Onnistuin kyllä viikon mittaan tekemään yli puolella väylistä par-tuloksen, mutten valitettavasti koskaan samalla kierroksella. Sitä paitsi karvas totuus on myös se, että vaimoni, Tarja, päihitti minut keskinäisessä kisassamme ”Viikon paras PB”, tuloksin 29 vs. 31.  Kenttä oli vielä vähän kevätkuntoinen ja griinejä työstettiin parhaillaan. Se häiritsi jonkin verran griinipelaamista, muttemme antaneet sen liikaa häiritä – sitä paitsi jokaisella oli sama tilanne.

Ikivanha sypressikuja reunusti kauniisti nelosväylää lähellä keskiaikaista päärakennusta.

Kartalta katsottuna oletimme Scarperia e San Pieron kylän olevan Poggiosta kävelymatkan päässä. Periaatteessa kyllä, mutta valitettavasti käytännössä näin ei ollut, koska aluetta halkovan joen ylitse ei oltu rakennettu siltaa. Varmaankin maaomistuksen järjestelyt siellä Italiassakin hankaloittavat yhteisen tienpitohoitokunnan perustamista ja sillan sekä tien rakentamista myös jalankulkijoita ja ulkoilijoita varten…

Tarja linnanportin pielessä, josta aukeaa näkymä sisäpihalle ja yli kauniin laakson, jossa golfkenttä sijaitsee taustallaan Chiantin kukkulat.

Ryhmämme kierroksen jälkeisissä tunnelmissa linnan pihaterassilla.

Mutta, onneksi paikallinen ”taksiooso syndikaatti” palveli meitä auliisti. Jopa niin, että kun puolivälissä viikkoa tekemämme Firenzen matkan kuljetuksista oli lähdettäessä sovittu paluumatkan osalta, todistimme pientä melkein käsirysyä kahden kuljettajan kesken. Sattui nimittäin niin, että 10 hengen ryhmämme joutui hajaantumaan paluumtkalla pienen sattumuksen vuoksi. Ja vaikka aikaisemmin hotellille lähtenyt pariskunta käyttikin samaa taksipalvelua ja he kertoivat, että loppuryhmälle riittää mainiosti yksi tilataksi San Piero e Sieven juna-asemalta kyyditsemään ryhmän kotiin – muuten mainion paikallisen bistro-illallisen jälkeen, ei toinen kuljettajista ollut halunnut uskoa tilanteen todellisuutta, vaan ilmestyi paikalle vaatimaan osaa porukasta omaan taksiinsa ryhmän jo istuuduttua ensimmäisenä paikalle ehtineeseen tilataksiin. Hämmentävä tilanne meille überittömille suomalaisille…

NAUTIMMEKO…?

No ilman muuta. On lähes mahdotonta lausua golfmatkojemme synnyttämistä elämyksistä ja muistoista jotakin olematta vähän runollinen ja, … luvalla sanoen vähän juhlallinen.

Matkallamme Italian Toscanaan huhtikuun puolessa välissä 2016 koimme riemastuttavia yhteisiä muistoja tuovia hetkiä. Voittoja , mutta myös tappioita golfkentällä pallosaldo mukaanlukien. Torjuntavoittoja vapaa-ajalla, kuten ehkä ”gruppo grappa” nimityksen itselleen antanut ikääntyneiden miesten seurue (rouviemme mielestä) hyvin maalailee… Riemullista yhdessä oloa. Niinpä jo päätimme, että vuoden kuluttua olemme, me etelä-afrikkalaiset, taas yhdessä jossakin päin golfaamassa ja toki muuten vaan. Hyvä teema ajatukselle on lausahdus, ”niin kauan kuin golfmaila pysyy käsissä”, kuten jäsenistä seniorein onnistuneesti kuvaili. Tämä se on golfia, suosittelen.

P.S. No se ruoka! Yksinkertaista ja perinteistä, maistuvaa toscanalaista maalaisruokaa – totuuden nimissä, pääosin. Erinomaiset viinit, kerta kaikkiaan. Hotellin ravintolan a la carte listalta ryhmän suosikiksi nousi ylivoimaisella tilausten määrällä laskettuna perinteinen Spaghetti Tartufo Negro Toscanese. Vihje, sopisi lounaaksi myös Nevakseen…

 P.P.S. Uteliaille voin paljastaa, että parinvaihto etelä-afrikkalaisittain tarkoittaa tottakai sitä, että kentällä pyrimme kaikin tavoin välttämään sellaista tilannetta, että pariskunnat pelaisivat keskenään – vaikka olemmekin niin viehkoja juuri toisillemme ja lisäksi tottuneita toisiimme.  Mahdolliset parikilpailut ovat asia erikseen, mutta nekin voidaan hoitaa sokkona PB-kisassa.

No sitten tämä pariskuntadynamiikka golfkentällä! Se on kokonaan toinen juttu ja kirjoittakoon aiheesta joku muu blogiin, jos uskaltaa.

Toivottavat

Jouko (kirjoittaja) & Tarja Timosaari

Huikaiseva näkymä vanhan Firenzen ylle Palazzo Pittin kuuluisan puutarhan laidalta.

 

 

Klubiravintola on kuullut Sinua!

Vuoden 2015 avauskilpailussa Antero grillasi monenmoisia herkkuja.

”Hyvä jätkät! Kiitos! Hyvä, että jatkatte!”

Nevaksen ravintolan vetäjät Antero Aurivuo ja Jani Kinanen maistelevat viime syksynä tehdyn asiakastyytyväisyyskyselyn avoimia vastauksia suut messingillä. He lupaavat pian alkavana kolmantena kesänään parantaa edelleen juoksuaan ja toteuttaa klubilaisten kyselyssä esittämiä toiveita.

”Tyytyväisyyskyselyn aktiivisuus oli huikea ­ – saimme reilusti yli kaksi sataa vastausta. Lähes puolet sähköpostin saaneista vastasi, joten ravintola kiinnostaa jäseniä. Mukavia kiitoksiakin tärkeämpää oli saada jäsenistöltä informaatiota, jonka pohjalta olemme voineet suunnitella uutta kautta,” sanoo Jani ja kertaa tutkimuksen plussat:

”Anteron työhön keittiössä oltiin tyytyväisiä, viime kesän uutuus salaattibuffet otettiin myönteisesti vastaan ja lounaspaketteja kiitettiin. Itse asiassa jäsenistö oli tyytyväistä kaikkeen muuhun paitsi vitriinituotteisiin.”

”Elintarvikehygieniaa ei koettu tuoreutena, joten harkitsemme muoviin pakkaamista uudelleen. Neuvottelut tuoreiden leivonnaisten osalta ovat meneillään ja tuomme esimerkiksi erilaisia piirakoita myyntiin. Laajennamme tuotevalikoimaa monella tapaa. Levennämme hintahaitaria panostamalla halvempaan päähän.”

”Pyrimme myös kertomaan entistä selkeämmin klubilla kävijöille tarjonnastamme. Tutkimuksessa meiltä pyydettiin tuotteita, jotka jo ovat olleet tarjolla – esimerkiksi hodareita,” naurahtaa Antero.

Lounastarjonta kehittyy alkavalla kaudella edelleen. ”Viime kesänä laajensimme salaattipöytää. Nyt tuomme keittolounaan, jota voi yhdistellä erilaisina komboina buffan muuhun tarjontaan,” Jani kertoo ja muistuttaa, että lounaspakettien myynti käynnistyy kauden alkaessa.

”Myymme kymmenen lounaan paketteja 85 euron hintaan. Paketteja on myynnissä toukokuun loppuun asti, joten mukaan ehtii vaikka ei aloittaisikaan pelikautta heti kenttien auettua.”

”Lounaan lämmin ruoka jatkaa kotiruokalinjalla. Kalaruokia toivottiin ja jo aiemmin suosittu torstailohi saa jatkoa ja tuomme sen rinnalle muitakin kalavaihtoehtoja. Aasian teemaviikko oli viime kesänä menestys ja tulemme varmasti teemoittamaan ensi kesänäkin ainakin muutamia viikonloppuja. Samoin yritämme pitää terassin grillit kuumina entistä useammin.”

Listalta on klubiravintolassamme tarjolla tuttu ja turvallinen perussetti, jolta löytyvät ainakin munakas, pasta, klubileipä ja burgeri. ”Kehittelemme niihin uusia twistejä. Ja etukäteen tilaamalla teemme melkein mitä tahansa,” Antero lupaa ja vinkkaa kiireiselle golfarille Wolt-palvelusta:

”Moottoritieltä vain tilaus sisään ja ruoka on juomineen pöytiin katettuna, kun saavut klubitalolle. Toki tilauksen voi tehdä vaikkapa 16. griinin pelaamisen jälkeen ja ateria on katettuna kierroksen päätyttyä!”

Antero ja Jani pyörittävät Nevaksen lisäksi Kulloon klubiravintolaa ja Helsingissä Kasarmikadulla Spis’iä. Tämä pieni fine dining –paikka sai viime vuonna Vuoden ravintola –tunnustuksen.

”Golfkenttä on hauska toimintaympäristö; täällä on tuttu asiakas- ja jopa ystäväpiiri. Suupielet taipuvat auringon ja sateen myötä eri suuntiin, mutta tarkalla pelillä pärjää. Olemme pohtineet, että tätä toimintaa voisi vaikkapa laajentaakin,” Antero ja Jani sanovat.

Juomapuolella klubilla jatkuu yhteistyö Koffin kanssa, valikoimaa lisätään ja erityisesti alkoholittomien oluiden kirjoa kasvatetaan. Kesäkauden todellinen käynnistyminen on ilmoista kiinni, mutta viimeistään Äitienpäivänä lähdetään täysillä liikkeelle, lupaavat Antero Aurivuo ja Jani Kinanen.

”Tervetuloa Äitienpäivälounaalle!”

Asiakastyytyväisyystutkimuksen yksi viesti oli se, että vähemmän pelaavat käyttävät suhteellisesti ottaen enemmän ravintolan palveluita kuin runsaasti pelaavat golfarit. Toiminnanjohtaja Henri Nissinen asettaakin yllättävältä kuulostavan tavoitteen:

”Koko henkilökunnan panosta tarvitaan siihen, että kaikki pelaajat saadaan ainakin käymään ravintolassa ­ – kaikki kun eivät ole käyneet edes tutustumassa salin puolella. Meillä on kuitenkin käytössämme aamuisin kahvila, päivällä lounaspaikka ja illalla ravintola!”

Teksti: Jussi Jalkanen

Klubileipä maistuu aina.