Tuskin koskaan olen odottanut LÄMMINTÄ toukokuuta yhtä paljon kuin tänä vuonna. Ja odotan edelleen. Toukokuuhun liittyy paitsi lämpö (enemmän kuin +4), kupliva ilo lasten lähestyvästä kesälomasta, luonnon ja mökkielämän herääminen ja tietysti klubigolfarin kauden aloitus.

Tuota golfkauden aloitusta odotan joka kevät täynnä intoa kuin ilmapallo. Normitalvena olen ottanut tunteja, käynyt hallilla harkkaamassa ja aina kauden alkaessa ajattelen, että NYT; nyt on edessä elämäni golfkesä, jonka aikana pelaan paremmin ja enemmän kuin koskaan. Tänä kesänä alitan 90 lyöntiä, kesytän Nevaksessa Rapu 9-väylän, pudotan tasoituksen pysyvästi alle 20, puttaan varmasti ja tasaisesti, opin vihdoin  lyömään pitkillä raudoilla, kilpailuissa säilytän hermoni, pelaan itsevarmasti ja positiivisella asenteella. Käyn mahdollisimman monissa kisoissa, joissa tietysti tähtään podiumille. Kovasti on siis ollut aina vaatimuksia ja tavoitteita. Olisiko siinä myös syy, että välillä golf ei ole ollut ilo ja nautinto, vaan mennyt suorittamisen puolelle. Ja nuo tavoitteetkin ovat jääneet saavuttamatta.

Tänä keväänä päätinkin lähestyä uutta kautta uudella asenteella. En ole talvella harjoitellut, en ottanut tunteja ja nyt en ole asettanut tavoitteita. Tai olen; tavoitteeni on NAUTTIA golfista. Aion nauttia ulkoilusta, kauniista luonnosta, ehkä uusista kentistä, hyvästä seurasta, eväistä, onnistuneista lyönneistä tai ainakin hyvistä yrityksistä lyödä palloa pitkälle ja suoraan. Aion nauttia tuttujen näkemisestä klubilla, hyvästä fiiliksestä, kierroksen jälkeisestä lounaasta, palautusjuomasta. Tasoitus saa kauden lopussa olla se, mikä se on ja jos nyt jonkun kierroksen pelaan alle 100 lyönnin, niin hieno juttu. Ja jos jokainen tuloskortti on yli 100 lyöntiä, niin sittenpä olen saanut lyödä palloja koko rahalla. Ehkä tutustun myös uusiin pelikavereihin, kuulen mielenkiintoisia tarinoita kierroksen aikana, nauran hauskoille jutuille. Ehkä käyn myös kisoissa vain nauttiakseni kisatunnelmasta ja pelikavereiden hienoista suorituksista. Ja ennen kaikkea: tänä kesänä en aio kiukutella kentällä, kiroilla epäonnistuneille lyönneille, vesiesteeseen lässähtäneille palloille tai kadonneelle swingille.

Siispä, kunhan sää  jälleen lämpenee ja kenttä kunnolla vihertyy, tulette näkemään minut ja uuden zeniläisen asenteeni Nevaksessa. Hymyssä suin. Niin paljon aikaa tämä rakas laji vie, että olisihan suurta hulluutta käyttää se aika kiukutellen. Jännityksellä odotankin paitsi tulevia klubikisoja myös tämän uuden asenteeni säilymistä.  Yritys on ainakin hyvä.  Toki jo tässä vaiheessa on pakko myöntää, että on kaksi asiaa, johon en aio suhtautua zeniläisellä tyyneydellä. Ne ovat 1) hidas pelaaminen ja 2) huono käytös kentällä. Että eikun vaan palloa peliin ja lopetetaan se turha säätäminen tai laahustava liikkuminen. KELE.

Nautinnollista golfkauden aloitusta kaikille. Hymyssä suin.

Kristiina Taukojärvi

Vappuyllätys
Tätä odotellessa